Shanghaista lähdin Thaimaahan ottamaan lepoa. Aikaa varattu kolme viikkoa, jonka jaoin kolmeen osaan Bangkok-Koh Chang-Bangkok.

Ensimmäinen Bangkokin osuus kesti kolme yötä (kun riittävän pitkää varailee hostelleja yms. niin alkaa laskea aikaa öissä, eikä päivissä, nukkumapaikat rulez). Jos Kiinassa iski ensimmäisenä väenpaljous, niin Thaimaassa lämpö. Ennen kuin olin ehtinyt hostellille, niin vaatteet oli jo läpihiottu.

...ja tämä liittyy asiaan, koska eka pysähdys Bangkokissa oli eräänlainen varikkostoppi (moi Lasse ja Vesa). Piti ostaa shortseja ja släbäreitä, yms. hubaa. Asuin Khaosan Roadilla, joka on varmaa yks isoimpia reppureissaajaghettoja missään. Kätevää, jos haluaa vaatteita, joiden elinkaari on noin kolme viikkoa. Minä!

Paskan lisäksi saatavilla oli myös kaikkea feikkinä, reibaneja, rolekseja, rakkautta. Ei kiitos. Hostellin seinällä oli kyltti "No Thai Girls Upstairs".

Kolme yötä oli kuitenkin nopeasti nukuttu. Kiitos vahingossa ostamieni (tuli ensiapupakkauksessa) ensiluokkaisten korvatulppien. Kolmannen päivän valjetessa lähdin relaamaan.

Tästä alkaa Thaimaan matkan vaihe kaksi. Koh Chang on saari maan itäosassa. En muista enää, miten päädyin juuri siihen, mut kävi tsägä. Se oli just sitä mitä kaipasinkin. 

Vietin kaks viikkoa saarella, enkä tehny mitään. Tyypillinen päivä oli tällainen: herään, aamupala, luen riippumatossa, lounas, luen riippumatossa, illallinen, luen sängyssä, nukahdan. Toisinaan luen riipumatossa tilalla saattoi olla kirjoitan päiväkirjaa tai surffaan netissä. 

Kymmenen päivää kahdesta viikosta olin Cliff Cottages guesthousessa. Paikka oli lähes täydellinen. Oma tönö jyrkänteen reunalla, muutama metri merelle, näkymä auringonlaskulla. Baarissa sai syödä ja juoda piikkiin. Useimpina päivinä ei tarvinnu koskeakaan rahaan. 

Vähän tylsält kuulostaa, mut tykkäsin. Ei kuitenkaa laiskuutta mahan täydeltä. Olin Koh Changilla hengaillessa saanu sovittua sohvasurffipaikan vikoiks kolmeks yöks Bangkokissa. Kaverista ei kuitenkaa OK-viestin jälkeen kuulunu mitään.

Lähin saarelta ilman varmuutta yösijasta. Oon täs matkalla oppinu luottamaan siihen, et asiat yleensä sujuu vaikkei niist nii paljoo stressaiskaa, ja itteeni, et jos joku menee pieleen, ni kyl mä sit siit selviin.

Tunti ennen (noin kaheksantuntisen) matkan päätöstä sain kamulta viestin. Tsädäm, ei tartte ettii yöllä hostellia. Ihan kiva.

Mimi on oikee elämäntapa sohvasurffaaja. Sen yksiössä surffas mun lisäks kolme muuta ihmistä. Aika tiivistä, mut oli loppujen lopuks hauskaa. Vikat kolme päivää Thaimaassa meniki sit kevyesti dokatessa. Joka ilta oli jotain hengailua ja muutama viskileka jollain Mimin kaverilla. 

Yhen päivän uhrasin turismille. Kiersin kolme temppeliä ja olihan se ihan mukavaa. Kultasta Buddhan kuvaa ja sellasta. Mulla oli oppaana paikallinen sohvasurffaaja, joten ehkä sain jotain enemmän. Häpeäkseni en tunne Thaimaan historiaa oikee, ni meni jutuista aika paljon ohi. Sääli.

Loppuun viel pitää sanoo, et on ihan superkivaa et Thaimaassa hymyillään paljon. Jos katse kohtaa tuntemattoman kanssa, ni oletusvastaus on hymy. Tuntuu hyvältä.

Lisää kuvia Flickrissä, jonne siirtyi myös kuvien kommentit. En jaksa tuplata niitä tänne. kuvat ovat nykyään täällä ja kommentit ovat iäksi kadonneet???

Cheers!